SUSI Student Leaders from Europe Alumni Articles

Millainen oli Ainon viisi viikkoa Entrepreneurship and Economic Development -ohjelmassa Tenneseessä? Ainon kokemuksista voi lukea hänen blogi-postauksestaan täältä!

Study of The U.S. Institutes for Student Leaders from Europe on Social Entrepreneuship – Viisi viikkoa, joita en tule koskaan unohtamaan!

SUSI, joksi me ohjelmaa kutsuimme, on nuorille opiskelijoille suunnattu viisi viikkoa kestävä kesäohjelma Yhdysvalloissa, jonka aikana tutustutaan eri kulttuureihin ja yhteiskunnalliseen yrittämiseen. Tänä vuonna ohjelma järjestettiin Chattanoogassa Tennesseen Yliopistossa, enkä itse pysty kuvittelemaan ohjelmalle parempaa ympäristöä. Kaupunki oli todella ottanut ohjelman omakseen sekä yhteisö oli ohjelman järjestämisessä innolla mukana. Tapasimme ohjelman aikana niin eri vapaaehtoistyöjärjestöjä, ROTARY Clubin jäseniä kuin myös Tennesseen senaattorin.

Southern hospitality

Southern hospitality, eli etelän ystävällisyys, on jotakin todella uskomatonta. Olin tietenkin kuullut tästä, mutta nyt sain kokea sen itse, enkä todellakaan pettynyt! Kaikki Chattanoogassa tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Saimme ryhmänä kokea uskomatonta ystävällisyyttä. Saimme kutsun tervetuliais BBQ-juhliin heti saavuttuamme pariskunnalta, joka teki paljon yhteistyötä yliopiston kanssa. Juhlissa herkullisen ruuan lisäksi saimme tutustua niin heidän ystäviinsä kuin koulun henkilökuntaan, joka juhliin oli kutsuttu. Samainen pariskunta toimi myös isäntäperheenä vierailumme aikana sekä kutsui meidät ulkoilmaelokuvaan luokseen ohjelman lopulla. Ystävällisyydestä toinen erimerkki on kutsu kuuntelemaan yksityistä konserttia, jonka isäntänä lounaalla vieressämme istunut mies toimi. Hän oli luvannut antaa pihatiensä toimia konserttipaikkana ja näin me pääsimme kuuntelemaan Thomas Csorban akustista konserttia Lookout vuoren huipulla.
Skills learned

Opin ohjelmalta ja siinä mukana olevilta ihmisiltä enemmän kuin voin sanoin kuvailla, mutta erityisesti yksi taito on jäänyt mieleen. Nimittäin verkostoituminen. Suomessa asiasta puhutaan paljon, mutta sitä ei välttämättä opeteta erityisesti tai oletetaan, että opiskelijat osaavat verkostoitua. Jopa lyhyen viiden viikon aikana, jonka vietin USA:ssa, meille opiskelijoille annettiin paljon tilaisuuksia verkostoitua niin yliopiston professoreiden kuin eri yritysten edustajien kanssa. Voin sanoa saaneeni reippaasti yli kaksikymmentä käyntikorttia matkan aikana kehotuksen kanssa ottaa yhteyttä. Sen lisäksi, että saimme useita tilaisuuksia verkostoitumiseen, pidettiin aiheesta meille myös luento sekä verkostoitumista tukevia luentoja. Uskon oppineeni näistä luennoista paljon ja toivon pystyväni soveltamaan oppimiani asioita tulevaisuudessa.

Kokonaisuudessaan viimeiset viisi viikkoa ovat olleet yhdet elämäni parhaista! Näimme niin monia paikkoja, kauniita Tennesseen vuoristoja kuten myös Nashvillen Capitolin, Atlantan Olympia puiston sekä koskettavan Centre for Human and Civil rights keskuksen. Opintomatkallamme saimme myös ihailla New Yorkin hektisyyttä ja maisemaa Rockefeller centerin huipulta sekä Washington DC:n historiaa huokuvia monumentteja. Kuitenkin koko retken päätteeksi, vaikka näkemämme kaupungit ovat uskomattoman kauniita, olivat kuitenkin tapaamani ihmiset retken kohokohta. En tule koskaan unohtamaan ihmisiä, jotka tapasin ja joihin tutustuin. Uskon että he tulevat vielä tekemään upeita asioita. Professorit, ohjelman järjestäjät, yhteistyökumppanit ja opiskelijatoverini olivat niitä, jotka tekivät ohjelmasta elämäni parhaan kokemuksen eikä kokemus olisi ollut sama ilman heitä!

Inari Ahokas
Kirjoittaja opiskelee liiketaloutta Savonia-ammattikorkeakoulussa ja vietti kesällä 2017 viisi viikkoa Study of the U.S. Institutes for European Student Leaders on Social Entrepreneurship –stipendiaattina University of Tennesseessä Chattanoogassa.

 

The Study of the U.S. Institute for European Student Leaders on Social Entrepreneurship - Perusteet yhteiskunnalliseen yrittämiseen sekä ihmisjohtamiseen

The Study of the U.S. Institute for European Student Leaders on Social Entrepreneurship on korkeatasoinen monitieteellinen opintokokonaisuus, joka tarjoaa tiiviissä paketissa perusteet yhteiskunnalliseen yrittämiseen sekä ihmisjohtamiseen. Parasta ohjelmassa on sen monikulttuurisuus. Ohjelmaan valitut 20 päämäärätietoista opiskelijaa, lähes yhtä monesta Euroopan maasta, kehittävät omien yhteiskunnallisten yritystensä liikeideoita Indianan yliopiston arvostetuimpien professorien opetuksessa. Kaikilla opiskelijoilla on eri pääaine ja professorit edustavat eri tieteenaloja. Kokonaisuus on herkullinen! Opetus pureutuu muun muassa yhteiskunnallisten yritysten rakenteisiin, positiiviseen johtamiseen, taloustieteisiin, viestintään, markkinointiin, innovaatioihin, yritysetiikkaan, ihmisoikeuksiin ja pariin kymmeneen muuhun aiheeseen. En ole koskaan sisäistänyt yhtä paljon tietoa reilussa kuukaudessa.

Instituutti koostuu luennoista, yritysvierailuista, ryhmätöistä sekä itsenäisestä työskentelystä. Ohjelmaan on mahdutettu mukavasti myös retkiä, yhteisiä illallisia ja muuta ajanviettoa. Suurin ero suomalaiseen akateemiseen opiskeluun oli luentojen jatkuva vuorovaikutteisuus sekä yritysvierailujen ja ryhmätyöskentelyn merkittävä osuus opiskelusta. Yritysvierailut veivät meidät niin soppakeittiöihin kuin kiiltäviin yrityshautomoihinkin ja mielenkiintoisten tapaustutkimusten lisäksi useat löysivät potentiaalisia yhteistyökumppaneita.

Oman projektin kehittäminen ja työskentely monikulttuurisessa ryhmässä

Oppiminen tapahtui monella tasolla, mutta instituutin ydin on oman projektin kehittäminen. Opetus itsessään on yleishyödyllistä, mutta samalla se haastaa opiskelijat tarkastelemaan omia projektejaan kriittisesti. Minä ja useimmat muut päädyimme muuttamaan projektejamme. Useimmissa tapauksissa todellisen muutoksen aikaansaamiseksi on puututtava syvempiin rakenteisiin, mahdollistettava marginalisoitujen voimaantuminen.

Kesän parasta antia oli ryhmätyöskentely monikulttuurisessa ympäristössä. Hollantilaisen kulttuuriantropologin, islantilaisen oikeustieteilijän, portugalilaisen hallintotieteilijän, suomalaisen valtiotieteilijän ja ukrainalaisen taloustieteilijän työskentely oli sekä hauskaa, luovaa että tuottavaa. En yllättyisi jos valmistuttuamme päätyisimme kehittämään yhteisiä projektejamme. Arvioisin kesän tärkeimmäksi oivallukseksi sen, kun ymmärsin parhaiden ideoiden syntyvän silloin, kun eri lähtökohdista maailmaa tarkastelevat ihmiset ideoivat yhdessä antaen tilaa toistensa vahvuuksille. Esimerkiksi suomalaisen suoran viestinnän ja portugalilaisen epäsuoran viestinnän yhdistäminen ei ole automaattisesti sulavaa. Siitä huolimatta, ja ehkä juuri siksi, en malta odottaa, että uusi ystäväni pitää lupauksensa ja vie minut syömään Porton parhaan Francesinhan. Niin ja ryhmätyömme voitti loppukilpailumme.

Yhdysvaltojen monimuotoisuus ja odotusten ylittyminen

Instituutti huolehti siitä, että kohtasimme Yhdysvaltojen monimuotoisuuden. Opiskelimme Indianassa, Louisianassa ja Washington DC:ssä. Yhden viikonlopun vietimme perhemajoituksessa ja useille tämä oli matkan avartavin kokemus. Oma isäntäperheeni oli ensivaikutelman mukaan kuin sarjakuvasta leikattu keskiluokkainen perhe ja oli ainutlaatuinen kokemus päästä osaksi amerikkalaista unelmaa. Söimme kenkälaatikon kokoiset burritot ja kävimme armeijan ylijäämävarasto-myymälässä. Sitten heti perään, täysin varoittamatta, menimme tutustumaan klassiseen taiteeseen ja Amissi-perheeseen. Tämä kaikki tapahtui siis yhtenä päivänä.

Ja tuo päivä oli tavallaan kuin The Study of the U.S. Institute for European Student Leaders on Social Entrepreneurship. Oikeastaan myös kuin se mielikuva, joka minulle Yhdysvalloista jäi. Ensin on huimia odotuksia, ja aivan yllättäen nämä ylittyvät. Lopuksi tapahtuu jotain mitä en olisi koskaan odottanut. Sitten odotukset ovat jälleen huipussaan, ja sykli jatkuu.

Olen siis syystä erittäin kiitollinen Yhdysvaltojen ulkoministeriölle ja Fulbright Centerille mahdollisuudesta nähdä kaunis, mahdollisuuksien Yhdysvallat. Olen vähintään yhtä kiitollinen siitä, että veitte minut maalaamaan yhteiskunnallisen yrityksen vapaaehtoisena hurrikaani Katrinassa kotinsa menettäneen, ja heti perään kirvesmiehen huijaaman yksinhuoltajan talon julkisivua. Olen itseasiassa jopa kiitollinen, että vierailumme Valkoiseen taloon peruuntui ja päädyin pelaamaan dollarin shakkimatsin kodittoman kanssa. Ei edes harmita että hävisin.

Juho Kähkönen
Kirjoittaja opiskelee valtio-oppia Lapin yliopistossa ja vietti kesällä 2015 viisi viikkoa Study of the U.S. Institute for European Student Leaders on Social Entrepreneurship –stipendiaattina Indiana University:ssa, Bloomingtonissa.

 

Itä-Suomesta Oregoniin

Ohjelma Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe (SUSI) vei minut ja 22 muuta eurooppalaista 15:sta eri maasta Yhdysvaltojen länsirannikolle Eugeneen, Tyynenmeren rannikolle 3000 vuotta vanhojen punapuiden katveeseen. Viisiviikkoisen ohjelman aikana opiskelimme ympäristöasioita ja tutustuimme amerikkalaiseen kulttuuriin Oregonissa, Louisianassa ja Washington D.C:ssä.

Kampuselämää Eugenessa

Vietimme ensimmäiset kolme viikkoa Oregonin yliopistossa Eugenessa, pienessä Jyväskylän kokoisessa kaupungissa Tyynenmeren rannikkovuoriston ja Kaskadivuoriston välisessä Willamette-laaksossa. Yliopistoalue oli suuri! Alueella oli kaikki tarvittava valtavista liikuntatiloista useisiin kampusruokaloihin. Asuimme kaikki samassa asuntolassa kampuksella kahdessa eri kerroksessa. Nuo kolme viikkoa Eugenessa vietimme tiiviisti opiskellen, tutustuen toisiimme ja amerikkalaiseen elämäntapaan. Päivät koostuivat pääsääntöisesti oppitunneista ja opintomatkoista. Illat kuluivat nopeasti projektien parissa, pelaten pelejä, urheillen tai tutustuen kaupunkiin. Saimme heti ensimmäisinä päivinä käyttöömme polkupyörät, joilla pääsimme helposti ja nopeasti tutustumaan mielenkiintoiseen lähiympäristöön. Liikkuminen oli mukavaa mahtavissa kesäkeleissä. Kokonaisia vapaapäiviäkin oli, jolloin meille oli tarjolla paljon erilaisia ohjelmavaihtoehtoja. Esimerkiksi vierailimme luonnonläheisillä Oregon Country Fair -festivaaleilla, joka kerää vuosittain jopa 50 000 osallistujaa.

Oppimista Yhdysvaltojen tyyliin

Oppituntien painopisteenä olivat erilaiset ympäristöongelmat paikallisista maailmanlaajuisiin. Aiheina olivat esimerkiksi Oregonin alueen uhanalaiset eliölajit ja energian tuotanto, maailman ruokaturva ja jäteongelmat. Opiskelu oli keskustelu ja ryhmätehtävä painotteista, joka tarjosi samalla erinomaisen tilaisuuden kehittää omia vuorovaikutustaitoja eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Pääsimme myös harjoittelemaan oppitunneilla esiintymistaitoja hissipuheiden ja esitelmien muodossa. Oppiminen ei rajoittunut ainoastaan luokkahuoneeseen, vaan keskustelimme aktiivisesti vapaa-ajalla jakaen ajatuksia ja kokemuksia.

Mieleenpainuvin oppitunti oli ekokylässä Eugenen laitamilla, jossa kokonainen yhteisö elää luonnonläheisyydessä luonnonantimia hyödyntäen. Ekokylässä pyykit pestiin polkukäyttöisellä pesukoneella, suihkuun pääsi pusikoiden suojissa, ja popcornit ja ranskalaiset valmistuivat lautasantennista valmistetulla aurinkogrillillä – uskomatonta! Opintoretket olivat erittäin kiinnostavia ja ikimuistoisia. Ekokylän lisäksi vierailimme esimerkiksi vesivoimalalla, jätteen kierrätyslaitoksella ja kaatopaikalla. Mieleeni on selkeästi piirtynyt myös New Orleansin massiivinen tulvapato, jonka on tarkoitus suojella kaupunkia tulevilta hirmumyrskyiltä. Kävimme myös henkeäsalpaavissa luontokohteissa, kuten Oregonin jylhissä ja vehreissä ikimetsissä, kraatterijärvellä Kaskadivuoristossa, hiekkadyyneillä Tyynenmeren rannikolla ja New Orleansin soilla. Näillä opintomatkoilla näin ensimmäistä kertaa elämässäni harmaavalaita ja alligaattoreita niiden luonnollisissa elinympäristöissään!

Kulttuuri tutuksi

Amerikkalaiseen kulttuuriin pääsimme tutustumaan lähietäisyydeltä Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä. Jokaiselle meistä oli järjestetty isäntäperhe, joiden seurassa saimme kokea amerikkalaista kulttuuria aidoimmillaan. Vietin itsenäisyyspäivän itärannikolta kotoisin olevan äidin ja hänen tyttärensä kanssa. Valloitimme 1 400 metriä korkean Mt. June -vuoren ja katselimme illalla ilotulituksia.  Huomasin, että amerikkalaiset ovat hyvin kiinnostuneita eurooppalaisista ja kertovat hyvin mielellään myös omasta kulttuuristaan. Opin, että amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu olennaisesti vapaaehtoistyö, johon pääsimmekin tutustumaan omakätisesti. Esimerkiksi teimme ohjelman aikana kodittomille burritoja, keräsimme roskia Tyynenmeren rannikolla ja huolehdimme puuistutuksista.
Viimeisien viikkojen aikana matkustimme Portlandista Yhdysvaltojen halki jazzin synnyinkaupunkiin New Orleansiin ja lopulta pääkaupunkiin Washington DC:hen, jossa järjestettiin juhlava päätöstilaisuus. Näin ja opin viiden viikon aikana Yhdysvalloista ja sen monimuotoisuudesta enemmän kuin olin odottanut. Sain matkalta uskoa ja intoa siihen, että jokainen meistä voi vaikuttaa ja jokaisella teolla on todella väliä. Ennen kaikkea sain elinikäisiä ystävyyssuhteita, muistoja sekä tietoja ja taitoja, jotka kantavat minua pitkälle tulevaisuuteen.

Aino Kangas
Kirjoittaja opiskelee ympäristötiedettä Itä-Suomen yliopistossa ja vietti kesällä 2017 viisi viikkoa Study of the U.S. Institutes for Students Leaders from Europe on Environmental Issues–stipendiaattina Oregon Unversity:ssä.

 

The Study of the U.S. Institute for Student Leaders from Europe on Environmental Issues – Tehopakkaus kestävän kehityksen ja ympäristöalan maailmaan

Mahdollisuus päästä työskentelemään omalla alalla heti ensimmäisenä yliopistokesänä innosti minua suuresti. Selvittelin ahkerasti rakennusalan kesätyömahdollisuuksia niin kotiseudullani Oulussa, kuin myös uudessa opiskelukaupungissa Tampereella. Ennen vuodenvaihdetta sähköpostiini saapui kuitenkin ainejärjestöni TARAKI:n tiedotuksen mukana ilmoitus, jossa tarjottiin toisenlaista aktiviteettia kesäksi.

Fulbright-säätiö etsi stipendiaatteja “Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe” –ohjelmiin. Käytännössä paketti sisältäisi viisi viikkoa ympäristötieteiden opiskelua amerikkalaisessa yliopistossa stipendillä, joka kattaisi kaiken lennoista ja asumisesta ruokiin ja opintomateriaaleihin. Ajattelin, että enpä mitään häviä, jos ohjelmaan hakisin. Ainahan se yksi Amerikan reissu kelpaa!

Sorvasin hakemuksen kuntoon ja kävin Hakaniemenrannassa haastattelussa alkutalvesta. Maaliskuisena aamuna sähköpostiin kolahti viesti: ”Congratulations! You have been selected for the Study of the U.S. Institute for Student Leaders from Europe on Environmental Issues.” Toukokuussa järjestetyn perehdytyksen jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun löysin itseni lennolta kohti Oregonia.

Arkea kampuksella

Kohdeyliopistomme oli University of Oregon, joka sijaitsee noin Oulun kokoisessa, Willametten laaksossa sijaitsevassa Eugenen kaupungissa. Ohjelmaan oli valikoitunut mukaan 22 opiskelijaa, jotka olivat kotoisin 15 eri Euroopan maasta. Tämän porukan kanssa vietimme tiiviisti koko ohjelman yhdessä, niin luennoilla kuin vapaa-ajallakin.

Sosiaalinen vuorovaikutus opiskelussa oli huomattavasti suuremmassa roolissa, kuin mihin olin Suomessa tottunut. Luokkahuoneessa pidettiin useita keskusteluryhmiä käsiteltävien aiheiden tiimoilta. Tämä osoitti hyötynsä heti ohjelman alussa, sillä jään sai rikottua uusien ihmisten kanssa. Hiljaisemmatkin opiskelijat pääsivät näin heti kättelyssä mukaan, eivätkä jääneet ryhmän ulkopuolelle.

Käsiteltävät aiheet liittyivät ympäristöalan asioihin etenkin Oregonin osavaltion alueella. Luokkahuoneympäristössä käsiteltiin perusteita liittyen esimerkiksi metsätalouteen, Amerikan alkuperäiskansojen asemaan ja kestäviin kaupunkirakenteisiin. Asiaan tutustuttiin usein vierailevan luennoitsijan vetämänä tai opiskelijoiden tekemien esitelmien pohjalta: saimme kaikki tehtäväksi esitellä tarkemmin yhden valitsemamme ympäristöalan teeman. Esitelmiä nähtiin monista mielenkiintoisista aiheista, kuten nollaenergiataloista, maailman ruokaturvasta sekä väestönkasvun aiheuttamista ongelmista.

Toinen merkittävä luokkahuoneympäristössä toteutettu kokonaisuus liittyi johtajuuteen ja projektisuunnitteluun. Eräs mieleenpainuvimmista yksittäisistä luentopaketeista oli kokkauksen, tietotekniikan ja koulutusalan moniottelijan Kaimana Cheen pitämä koulutuspäivä liittyen projektienaloittamiseen ja suunnitteluun. Kävimme monia hyviä keskusteluja ja opimme hänen esimerkkiensä ja itse tekemisen avulla enemmän, kuin olisin päivän alussa uskaltanut kuvitellakaan. Johtajuusoppitunnit sisälsivät monia antoisia keskusteluryhmiä, jossa mielenkiintoiseksi asiaksi nousi etenkin se, miten eri kulttuuripiirit Euroopan sisällä määrittelevät hyvän johtajuuden. Oli yllättävää huomata, millä tavoin itäeurooppalainen määritelmä hyvästä johtajasta eroaa pohjoiseurooppalaisesta tai eteläeurooppalaisesta määritelmästä.

Lisää näkökulmaa aidossa ympäristössä

Pidin todella siitä, miten paljon aikaa vietimme kentällä käsitellen luennoilta tuttuja aiheita eri näkökulmasta. Vierailimme esimerkiksi H.J. Andrewsin metsäntutkimuslaitoksella tarkastelemassa ikimetsiä, ja metsähakkuiden vaikutusta niihin, Lost Valleyn ekokylässä ja koulutuskeskuksessa tutustumassa permakulttuuriin sekä New Orleansin suurilla tulvaporteilla, joiden tarkoitus on estää kaupunkia tulvimasta seuraavien mahdollisten hurrikaanien ja myrskyjen aikana.

Mieleenpainuvin retki kohdistui kuitenkin Oregonin rannikolle. Olimme telttailemassa kolmen päivän ajan Tyynenmeren läheisyydessä uskomattomien maisemien ympäröimänä. Rannikolla osallistuimme paikallisten lintuharrastajien- ja ammattilaisten järjestämään lintulaskentaprojektiin, vierailimme rannikkokaupunki Florencen kauppakamarilla kuuntelemassa turismin vaikutuksista kaupungin talouteen, sekä siivosimme matkailijoiden suosimaa uimarantaa. Alueen luonto teki lähtemättömän vaikutukseen minuun, rannikko oli jopa Oregonin mittarilla uskomattoman kaunista.

Hyvä lukija, mikäli teidän eteen suodaan mahdollisuus lähteä vaihtoon – vaikka vain kesäksikin – käyttäkää se! Elämyksiä ja oppia, joita kansainvälinen kokemus tarjoaa, ei voi Suomesta saada. Ympäristöasiat ovat tulevaisuudessa entistä enemmän tapetilla, joten on tärkeää, että tulevaisuuden tekijät – nuoret – ymmärtävät niiden päälle.

Konsta Salo
Kirjoittaja opiskelee rakennustekniikkaa Tampereeen Teknillisessä yliopistossa ja vietti kesällä 2017 viisi viikkoa Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe on Environmental Issues–stipendiaattina Oregon Unversity:ssä.

 

Environmental Stewardship –ohjelmassa Kansas State Universityssa – elämäni opettavaisin kuukausi

Study of the United States Institute for European Student Leaders on Environmental Stewardship –ohjelma, tuttavallisemmin SIES, vei minut ja yhdeksäntoista muuta eurooppalaista nuorta kesällä 2015 reiluksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin: Kansasiin, Seattleen ja Washington D.C.:hen. Suurimman osan ajastamme vietimme Kansasissa, tuossa vehnän, maissin ja auringonkukkien sekä Ihmemaa Ozin Dorothyn kotiosavaltiossa. Turisteja Kansasin tarjonta ei juuri kiinnosta, mutta meille Manhattanin pikkukaupungissa, Kansas State Universityssa vietetty aika oli elämämme opettavaisin kuukausi.

Inspiroivaa ja vuorovaikutteista opetusta

Yhden osan ohjelmastamme muodostivat vuorovaikutteiset luennot. Useimmiten meille ei opetettu miten asiat kuuluu tehdä vaan päinvastoin, tarkoitus oli keskustella mahdollisimman paljon ja jakaa toistemme kanssa tietoa siitä miten eri asiat eri maissa tehdään. Luentosisällöt vaihtelivat yleisistä ja laajoista aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta ja energiantuotannosta paikallisempiin aiheisiin, kuten yliopistolla tehtävään ruoka-aavikoita ehkäisevään tutkimusohjelmaan ja Kansasin pohjavesivarantojen kulumiseen. Saimme lisäksi myös käytännön esimerkkejä opiskelijoiden aloitteista syntyneistä pienistä ja edullisista muutoksista, joiden avulla erinäiset teollisuuslaitokset olivat merkittävästi pienentäneet ympäristöhaittojaan. Kukaan laitoksen työntekijöistä ei vain ollut tullut ajatelleeksi näitä asioita, koska he olivat tottuneet toimimaan kuten aina ennenkin oli toimittu. Tämä olikin yksi ohjelman tärkeimmistä viesteistä: pidä silmäsi auki.

Minulle mielenkiintoisin kaikista luennoista oli Yuchi-heimon intiaanin ja Haskell Indian Nations Universityn professorin, Dr. Wildcatin luento intiaanien suhteesta ympäristöön. Vaikkeivät kaikki intiaaniheimot toki jaa täysin samoja ajatuksia, on intiaanien luontosuhde silti tyystin toisenlainen kuin länsimaiden valtakulttuurissa. Heidän koko identiteettinsä tulee luonnosta, mikä näkyy yleensä myös heimojen ja henkilöiden nimissä. Heille luonto ei näyttäydy resursseina vaan sukulaisina. Ero on aika suuri, vai mitä?

Ympäristöasioiden lisäksi opimme ohjelman aikana valtavasti kulttuuriin liittyvistä asioista, sekä Yhdysvaltain kulttuureista että toistemme. Minulle tärkeintä oli tajuta, kuinka valtava maa Yhdysvallat todella on. Se on nimittäin käsittämättömän valtava, ja samalla käsittämättömän monimuotoinen ja kiehtova. Toisaalta myös eurooppalaisten kesken oli hienoa vaihtaa kulttuurista tietoa, esimerkiksi kuulla ukrainalaisen Julian ajatuksia maan kriisistä ja päästä maistamaan italialaisen Daviden tekemää pastaa. Itse sain muun muassa opettaa kaikille, että Angry Birds todella on Suomesta.

Paljon muutakin kuin luentoja

Luentojen lisäksi ohjelmaan kuului runsaasti erilaisia vierailuja ja aktiviteetteja. Mieleenpainuvimpia oli matkamme Länsi-Kansasissa sijaitsevaan Greensburgin kylään. 95% kylästä tuhoutui tornadon iskettyä sinne vuonna 2007, mukaan lukien koulu, sairaala, kunnantalo ja ihmisten kodit. Asukkaat päättivät rakentaa kotikylänsä uudelleen käyttäen ekologisia rakennusmateriaaleja ja –tekniikoita, ja heidän tarinansa oli todella inspiroivaa kuultavaa.

Muita suosikkejani olivat osallistuminen luontopolun kunnostusprojektiin Manhattanissa, sekä Olympic National Park. Luontopolku oli kaupungin laiminlyömänä umpeenkasvanut ja reitti oli osin epäselvä, joten raivasimme puita ja pensaita ja rakensimme aitoja, jotta se saataisiin taas käyttöön. Olympic National Park puolestaan oli ihastuttava paitsi säätilansa (Kansasissa lämpötila pysyi enimmäkseen pitkällä 40 Celsiusasteen yläpuolella, kun se kansallispuistossa oli lähempänä tuttua 20 astetta), myös uskomattomien maisemiensa vuoksi. Kahlasimme Tyynessä valtameressä, kiersimme massiivisten puiden ja runsaiden sammalten keskellä sademetsissä ja ajoimme Hurricane Ridgen päälle, mistä näki Kanadaan asti. Enimmäkseen hyvin laaja puisto on kuitenkin koskematonta erämaata, ja sellaista kauneutta oppaamme, metsänvartija Jerry inspiroi meitä suojelemaan.
Ratkaisujen löytyminen alkaa ongelman tiedostamisesta

Ohjelman aikana minulle tuli entistäkin selvemmäksi se, etteivät ympäristöasiat ole yksinkertaisia eikä ongelmiin usein ole olemassa yhtä ainoaa ratkaisua. Siitä ei kuitenkaan saa lannistua, vaan on etsittävä paras mahdollinen ratkaisu. Ei pidä myöskään ajatella, ettei itse voi vaikuttaa, sillä muutos lähtee pienestä. Muutoksen tekeminen on haastavaa, koska on mukavampaa tehdä kaikki samoin kuin on aina ennenkin tehnyt, mutta muutosta tarvitaan. Nyt onkin aika siirtää kaikki ohjelman aikana kertynyt inspiraatio teoiksi.

Helmi Möttönen
Kirjoittaja opiskelee englantia Jyväskylän yliopistossa ja vietti kesällä 2015 viisi viikkoa Study of the U.S. Institute for European Student Leaders on Environmental Stewrdship –stipendiaattina Kansas State University:ssä.

 

Kesästipendiaattina Kansasissa

Vietin menneenä kesänä viisi viikkoa Kansas State Universityssä, missä osallistuin Summer Institute for European Student Leaders on Environmental Stewardship-ohjelmaan. Ennen lähtöäni olin huolestunut muutamasta asiasta; mietin tulisinko toimeen ohjelman muiden osallistujien kanssa, miten hyvin ohjelma olisi järjestetty, ja ennen kaikkea olisiko joku minua vastassa lentokentällä vai jäisinkö ikuisiksi ajoiksi jumiin Kansasiin. Kansasiin päästyäni huomasin kaikkien pelkojeni olleen turhia; lentokentällä oli vastassa K-Staten violettiin paitaan pukeutunut Kristina, ja tavatessani seuraavana aamuna muut osallistujat huomasin tulevani kaikkien kanssa hyvin toimeen.

Meitä oli yhteensä kaksikymmentä opiskelijaa, kolmestatoista eri Euroopan maasta. Olin myös hyvällä tavalla hämmästynyt siitä, miten hyvin ohjelma oli järjestetty. Vapaa-aikaa ei juuri ollut, mutta luennot ja vierailut olivat sen verran mielenkiintoisia että enempää vapaa-aikaa ei juuri jäänyt kaipaamaan. Mielestäni mielenkiintoisimmat aktiviteetit olivat kanoottipäivä Kansas-joella, retki ekosysteemitasolla uhanalaisella Konzan preeria-alueella, vierailut Wolf Creekin ydinvoimalalla ja Bowersockin vesivoimalalla, yksityiskierros Sunset Zoon eläintarhassa ja Land Instituten Wes Jacksonin tapaaminen. Jaksoin ihmetellä koko reissun ajan ihmisten ystävällisyyttä; esimerkiksi ohjaajamme David kutsui meidät kotiinsa viettämään itsenäisyyspäivää, ja Davidin vaimon etäinen sukulainen kutsui meidät kaikki häihinsä.

Baseball-ottelu

Ensimmäisellä viikolla ajoimme Kansas Cityyn katsomaan Kansas City Royalsin ja Cleveland Indiansien välistä baseball-matsia. Vuodenaikaan nähden yllättävän sateen takia peli alkoi muutaman tunnin myöhässä, ja ohjaajamme kiittelivät meitä vitsaillen siitä, että olimme tuoneet sään mukanamme Euroopasta. Siitä huolimatta, että pelikausi oli vasta aluillaan ja huono sää varjosti päivän ottelua, oli ilmassa urheilujuhlan tuntua. Kesti hetken ennen kuin aloin ymmärtää pelin sääntöjä, mutta sen jälkeen peli alkoi käydä hyvinkin mielenkiintoiseksi.

Kanoottiretki Kansas-joella

Ohjelman toisella viikolla käsittelimme vedenkulutusta ja lähteitä Kansasissa. Suurin osa Kansasissa käytetystä vedestä on peräisin Ogallalan pohjavesialueelta, mutta kasteluvettä otetaan myös Kansas-joesta ja sen sivujoista. Päivän mittaisella kanoottiretkellä pääsimme tutustumaan lähemmin joen ekologiseen tilaan. Kesällä joki ei ollut kovinkaan syvä (tömähdimme muutamaan otteeseen kiinni hiekkapohjaan ja jouduimme työntämään kanootin irti) ja veden vähäisen määrän takia joki vaikutti olevan huonommassa kunnossa kuin se todellisuudessa on. Siitä huolimatta joesta huomasi sen olevan paranemaan päin. Uimataidoton kanoottiparini taisi olla hyvinkin tyytyväinen veden vähäiseen määrään, sillä syvimmillään vettä oli vain hieman päälle metri.

Wolf Creek Nuclear Operating Corporation

Kolmannella viikolla teemana oli energiantuotanto, ja kävimme vierailuilla Wolf Creekin ydinvoimalalla, Jeffrey Energy Centerin hiilivoimalalla ja Bowersockin vesivoimalalla. Mielestäni näistä kiinnostavin oli Wolf Creek, sillä sisältä päin se näytti melkein samalta kuin hiilivoimala. Generaattorin vieressä seistessä ei oppaana toimineen operaattorin ääntä juuri kuullut, mutta korvatulpista huolimatta korviasärkevä hurina teollisuudessaan oli jollakin tapaa rauhoittavaa, eikä ydinvoima yhtäkkiä tuntunutkaan ihan niin pelottavalta vaihtoehdolta.

Konzan preeria-alue

Manhattanin lähellä sijaitseva Konzan suojeltu preeria-alue on ekologisesti ainutlaatuinen, sillä ohuen multakerroksen takia sitä ei ole koskaan kynnetty ja se on tästä johtuen alkuperäistä preeriaa. Kolmannen viikon keskiviikkona kävelimme pienen tunnin lenkin preerialla ja isomman lenkin autoilla biisoneita etsimässä. Näimme muutaman biisonin läheltä ja isomman lauman laakson toisella puolella. Palasimme lauantai-aamuna omalla ajallamme ja pienemmällä porukalla kiertämään pidemmän lenkin tihkusateesta huolimatta, sillä preerian ekologia kiinnosti meitä kovasti. Esimerkiksi näennäisesti järjen vastaisesti preerian tärkein laiduntaja ei ole biisoni, vaan erilaiset heinäsirkat, joita siritti sateesta huolimatta joka paikassa.

Washington, D.C.

Ohjelman viimeiset viisi päivää vietimme pääkaupungissa Washingtonissa. Ero Kansasiin nähden oli huomattava, vaikka Washingtonissakin oli tietynlaista pienen kaupungin kotoisuuden tuntua; National Mallin nurmikoilla, George Washington Memorialin varjossa, pelattiin ahkerasti jalkapalloa, ja suurin osa taloista oli matalia. Toisaalta kaupungissa oli myös selkeää pääkaupungin tärkeyttä; tiukkakampauksiset, jakkupukuiset naiset ja mustapukuiset miehet kopistelivat leveiden katujen yli turisteista juuri välittämättä, ja McDonald’sin jonossa edessämme oli Valkoisen Talon vartija, Maailmanpankin vartija ja huoltomies, joka oli juuri ollut vaihtamassa presidentin virkahuoneen lamppuja. Washingtonissa pääsimme kierrokselle Kongressitaloon ja kongressin kirjastoon, johon hankin muistomerkiksi kirjastokortin. Ehdimme myös Luonnontieteelliseen museoon ihailemaan muun muassa rauskun siipien luuston rakennetta ja kattavaa fossiilikokoelmaa, sekä kasvitieteelliseen puutarhaan.

Vapaa-aika

Vierailujen ja luentojen jälkeen meille ei juuri jäänyt vapaa-aikaa, mutta sen vähän käytimme Manhattaniin, Washingtoniin ja toisiimme tutustumiseen. Asuntolan biljardi- ja pingispöydät olivat ahkerassa käytössä, ja pelin ohessa pääsimme tutustumaan myös muihin asuntolassa asuviin opiskelijoihin. Kävimme vapaa-ajallamme myös paikallisen eläkeläisseuran square dancing-illassa, sekä katsomassa rodeota, jossa havaitsimme stetsonit yllättävän tyylikkäiksi asusteiksi.  

Kun lähdön aika koitti, tuntui samanaikaisesti siltä kuin olisimme viettäneet reissussa ikuisuuden ja että ohjelma olisi vasta alkanut. Itkuhan siinä tuli kun hyvästelimme toisiamme, mutta sovimme tapaavamme kaikki uudestaan seuraavana kesänä.

Päivi Pirhonen
Kirjoittaja opiskelee ympäristöekologiaa Helsingin yliopistossa ja vietti kesällä 2013 viisi viikkoa Summer Institute for European Student Leaders on Environmental Stewardship -stipendiaattina Kansas State University:ssä.

 

The Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe on Civic Engagement 2019

Viisi viikkoa Yhdysvalloissa meni hujauksessa. Ohjelma oli intensiivinen ja antoisa, jonka vuoksi kokemuksesta kirjoittaessa on hankala löytää kohta, josta aloittaa.

Aloitan ensimmäisestä päivästä. Saavuin Etelä-Carolinan pääkaupunkiin Columbiaan lauantai-iltana. Aamulla tapasin 19 vierasta nuorta eri puolilta Eurooppaa, jotka olivat myös lähteneet matkalle kohti tuntematonta, valmiina oppimaan uutta. Jaoin asuntolan asunnon valkovenäläisen ja moldovalaisen tytön kanssa. Asuminen oli helppoa ja asunto tuntui heti kodilta, ja pikkuhiljaa tutustuin myös muihin osallistujiin.

Opinnot

Suurimman osan ohjelmasta vietimme University of South Carolinan luokkahuoneessa. Joka arkipäivä meillä oli uusi, mielenkiintoinen aihe ja asiantuntija kertomassa siitä. Asiantuntijan luentoa edelsi pohjustava luento ja seurasi luento, jossa oli mahdollista keskustella asiantuntijan luennosta. Usein päivät venyivät, ja siihen totuttelu vei aikaa. Ohjelmamme nimi oli Civic Engagement ja kaikki luentomme olivat aiheeseen liitännäisiä. Opimme mm. Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikasta, maan historiasta, laeista, ilmastonmuutoksesta ja lukuisista muista aiheista.

Pääsimme myös tekemään vapaaehtoistyötä erilaisissa ympäristöissä. Olimme Habitat for Humanity- nimisessä järjestössä auttamassa rakentamaan kotia vähäosaiselle perheelle, sekä siivoamassa järjestön sekatavarakauppaa. Työ oli antoisaa ja mielenkiintoista. Sen lisäksi vietimme päivän Boys & Girls- clubilla, jossa saimme leikittää lapsia päivän. Itselleni mieluisin vapaaehtoisaktiviteetti oli epilepsiapotilaille hoidon aikana käytettävien hattujen tekeminen järjestössä nimeltä SAFE. Kaikki aktiviteetit olivat erittäin inspiroivia ja voimauttavia. Opin, että vapaaehtoistyö Yhdysvalloissa on täysin eri pohjalla, kuin meillä Suomessa, sillä sosiaalisen tuen tarve on vahvempi järjestelmän tuen puuttuessa.

Viikonloppuisin lähdimme eri kaupunkeihin vierailemaan museoissa. Museot kertoivat usein historiasta sekä kulttuurista. Aiheet olivat silmiä avaava ja usein matkalla takaisin asuntoloille keskustelimme näkemästämme ja kokemastamme. Maan historia ja orjuus eivät olleet yllätyksiä, mutta se, miten vahvasti ne vaikuttavat nykypäivään käytännössä, oli yllätys. Tuntui miltei voimattomalta todella ymmärtää, että perheen tulotaso ja vanhempien ihonväri usein vaikuttaa lapsentulevaisuuteen ratkaisevalla tavalla.

Arki

Vapaa-aikaa ei ollut kovinkaan paljoa, kun mielenkiintoiset ohjelmat täyttivät aikataulumme. Asuntolassa yritimme tutustua toisiimme ja oppia toistemme kulttuureista Euroopan sisällä. Yhtenä iltana ranskalaiset tytöt valmistivat ohukaisia ja yhtenä iltana valkovenäläinen tyttö kutsui kaikki maistamaan suklaata, jota hän oli tuonut kotimaastaan. Ajanvietto yhdessä oli kaikille tärkeää. Vapaa-ajalla kävimme myös kaupassa ja katsoimme elokuvia. Meillä oli myös yksi vapaapäivä, jonka suurin osa meistä käytti shoppailuun.

Kulttuuri

Luokkahuone ja vapaaehtoistyö olivat oiva tapa oppia kulttuurista, mutta parhaiten kulttuuria pääsimme oppimaan, kun käytimme Ubereita kaupassa käyntiin ja tapasimme tavallisia ihmisiä. Yksi ohjelmaan kuuluvista päivistä oli home hospitality visit -päivä, jolloin pääsimme tavallisen amerikkalaisen perheen luo kylään, ja se oli erityinen kokemus. Ohjelmassa meitä tukivat myös paikalliset kulttuurilähettiläät, jotka olivat USC opiskelijoita. Kaikki neljä olivat avuliaita ja heidän hyvästelemisensä oli haikeaa opintomatkalle lähtiessä. Amerikkalaisesta kulttuurista oli mielenkiintoista huomata, miten osa stereotypioista piti todella paikkansa; Southern hospitality on täysin totta, ihmiset etelässä olivat lämminsydämisiä. Myös isot ruoka-annokset pitivät paikkansa, ja ohjelman loppuvaiheessa pitikin löysentää vyön lenkkiä. 

Opintomatka

Viimeinen viikko oli aivan mahtava. Matkustimme Colonial Williamsburgin kautta Philadelphiaan ja sieltä Washington DChen. Rakennukset Philadelphiassa olivat suuria, mutta niin vaikuttivat olevan myös sosiaaliset ongelmat. Kodittomuus näkyi katukuvassa selkeänä ja surkeana. Washington DC oli upea ja muiden SUSI- ryhmien tapaaminen huipensi kokemuksen.

Ihmisten hyvästely viiden viikon jälkeen oli haikeaa ja odotan jo heidän tapaamistaan Euroopassa. Käteen matkalta jäi inspiroivia ja älykkäitä ihmisiä ja päällimmäisenä tunne siitä, että maailmaa voi oikeasti muuttaa ja jokaisen panos on tärkeä. En vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään ja aion vaalia sen oppeja ja hyödyntää niitä tulevaisuuden vaikuttajana.

Salla Kivekäs
Kirjoittaja opiskelee Itä-Suomen Yliopistossa sosiaalityötä ja vietti kesällä 2019 viisi viikkoa Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe on Civic Engagement-stipendiaattina South Carolina Universityssä.

 

The Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe on Civic Engagement eli elämäni parhaat viisi viikkoa

Tätä viiden viikon kokemusta on mahdotonta yrittää saada mahtumaan lyhyeen tekstiin. Enintään 500 sanan ja muutaman kuvan sijasta antaisin mieluummin 500 kuvaa ja muutaman sanan. “Best time ever”. The Study of the U.S. Institute, eli kavereiden kesken SUSI, on jotain mitä voin suositella ihan jokaiselle. Asuimme ja elimme arkea 22 eurooppalaisen yliopisto-opiskelijan voimin Etelä Carolinan yliopiston kampuksella Columbiassa, Etelä Carolinan pääkaupungissa. SUSI-porukkamme koostui monen eri alan opiskelijoita: suurin osa opiskeli lakia tai kansainvälistä politiikkaa tms, mutta mahtui sinne lääke- ja kasvatustieteidenkin (allekirjoittanut) opiskelijoita! Asuntoloissa asuessamme meistä muodostui tiivis perhe ja monia lämpimiä ystävyyssuhteita solmittiin viikkojen aikana. 70% meistä ei ollut koskaan kokannut tai pessyt pyykkiä (allekirjoittanut ei sisälly tähän prosenttiosuuteen), joten koimme monia hauskoja hetkiä yhdessä ihmetellessämme sekä selättäessämme itsekseen asumisen haasteita.

Meidän SUSI-ohjelmamme painottui yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarkasteluun niin teorian kuin käytännönkin tasolla. Luokkahuoneessa saimme etuoikeuden nauttia paikallisten professoreiden ja yhteisöjen vaikuttajien kuten pormestarin ja nuorisovankilan opettajan puheenvuoroista. Kävimme mielenkiintoisia ja välillä kiivaitakin keskusteluja politiikasta, ihmisoikeuksista, maahanmuutosta, rotukysymyksistä sekä siitä miten parantaisimme omia yhteisöjämme sekä tietenkin maailmaa. Vapaaehtoistyön kautta saimme monia hienoja mahdollisuuksia auttaa paikallista yhteisöämme Columbiassa: kävimme muun muassa auttamassa Habitat for Humanityn omakotitalon rakennustyömaalla, pussittamassa ruokaa Harvest Hope Foodbankilla sekä vietimme aamupäivän Boys and Girls Clubin lasten kanssa leikkien ja pelaten. Opiskelun ja vapaaehtoistyön tekemisen ohessa vietimme 4th of Julyta perinteisessä baseball-ottelussa sekä markkinoilla, melomassa Saluda-joella, patikoimassa Blue Ridge-vuorilla Pohjois-Carolinassa. Ajoimme minibusseilla idylliseen Charlestoniin Atlantin rannalle sekä Charlotteen Pohjois-Carolinan puolelle tutustumaan ”uuden etelän” taloudelliseen keskukseen. Pelasimme myös paljon jalkapalloa, sitä eurooppalaista versiota, asuntoloiden viereisellä urheilukentällä muiden opiskelijoiden kanssa.

Vietimme neljä viikkoa Columbiassa ja siinä ajassa siitä muodostui meidän SUSI-perheemme koti. Viimeisen viikon vietimme pohjoisessa. Teimme aikamatkan läpi Yhdysvaltain historian: ajoimme ensin siirtomaatyyliseen Williamsburgiin, (Virginia), sieltä Philadelphiaan (Pennsylvania), jossa tutustuimme vallankumouksen ja itsenäistymisen aikoihin ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä bussimme saavutti Washington D.C:n. Siellä tapasimme muiden SUSI for Student Leaders from Europe ryhmien edustajat (Environmental Issues ja Social Entrepreneuship). Esittelimme toisillemme Capstone-projektimme. Capstone-projektien inspiraationa toimi joku kotiyhteisöjemme epäkohta, joihin halusimme puuttua. Projektin tekeminen opetti paljon muun muassa budjetin laatimisesta. Vietimme laatuaikaa tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin pyöräillen. Kotiinlähdön aika koitti aivan liian pian ja itkien halasimme hyvästit toisillemme luvaten, että tapaisimme pian uudestaan!

Tämä ohjelma antoi meille mahdollisuuden tutustua amerikkalaiseen kulttuuriin, historiaan ja etenkin näin etelässä, myös rotukysymyksiin, aivan lähietäisyydeltä. Amerikkalaiset tutorimme olivat korvaamaton apu silloin, kun piti löytää kunnollinen ruokakauppa tai selvittää miten amerikkalainen pankkiautomaatti toimii. Kokemus ei kuitenkaan olisi ollut mitään ilman kanssaeurooppalaisia ja heidän avoimuuttaan jakaa kokemuksiaan sekä ajatuksiaan ja myös vastaanottaa sekä hyväksyä eriäviä mielipiteitä ja oppia uutta.

Viiden viikon aikana opin paljon uutta esimerkiksi amerikkalaisesta politiikasta ja historiasta. Museot, joissa vierailimme konkretisoivat asioita ja tapahtumia paljon paremmin kuin pelkkä kirjoitettu teksti. Oli hienoa nähdä kuinka toimivaksi ja helpoksi vapaaehtoistyön tekeminen oli järjestetty Etelä Carolinan yliopistossa. Joka kuukausi yhtenä lauantaina yliopisto antaa opiskelijoilleen mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistyötä. Yliopisto on järjestänyt bussikyydityksen ja lounaan, joten opiskelijoiden täytyy vain aamulla ilmaantua paikalle ja päättää mihin bussiin hyppäävät, haluavatko he tänään maalata taloa vai jakaa ruokaa. Minusta olisi hienoa, jos Suomeen saataisiin samantyylistä yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa korkeakoulujen kampuksille ja miksei tätä voisi tuoda jo lukioon ja peruskouluunkin. Toivon, että tulevassa ammatissani luokanopettajana pääsen hyödyntämään Yhdysvalloissa opittuja tietoja ja taitoja.

Kuten otsikko jo kertoo, vietin elämäni parhaat viisi viikkoa Yhdysvalloissa ja tästä mahdollisuudesta olen kiitollinen Fulbrightille, FHI360:lle, U.S. Department of State:lle sekä Etelä Carolinan yliopistolle!

Ronja Salo
Kirjoittaja on Tampereen Yliopistossa opiskeleva kasvatustieteiden ylioppilas sekä tuleva luokanopettaja ja vietti kesällä 2018 viisi viikkoa Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe on Civic Engagement-stipendiaattina South Carolina Universityssä.

Minun SUSI-kokemukseni

Kun 22 opiskelijaa eri puolilta Eurooppaa lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan kansalaistoimintaa,  ei voida välttyä uusien asioiden näkemiseltä, kokemiselta ja oppimiselta. Luentoja, puhujia, keskusteluja, aktiviteetteja, vierailuja, vapaaehtoistyötä ja paljon muuta. Tämä on lyhyt kuvaus siitä, mitä viiden viikon mittainen Study of the United States Institutes for Student Leaders from Europe on Civic Engagement –ohjelmamme piti sisällään.

Osallistavia luentoja, vaihtelevia aiheita ja laajoja projekteja

Ohjelman ensimmäiset neljä viikkoa vietimme opiskellen Etelä-Carolinan yliopistossa, ja asuimme yliopiston kampuksella. Tänä aikana meillä oli muun muassa osallistavilla aktiviteeteilla ja mitä vaihtelevimmilla puhujilla höystettyjä luentoja. Välillä luokassa saattoi lentää ilmapalloja, kuulua railakasta musiikkia tai olla käynnissä keskittynyttä muovailuvahan käsittelyä. Yleensä luentojen aikana aloittamamme intensiiviset keskustelut saivat iltaisin jatkoa asuntolamme takapihalla. Saatoimme päästä niin syvälle käsiteltyihin aiheisiin, ettei tavallinen opetus voi antaa samaa määrää tietoa ja ymmärrystä. Ensimmäisten viikkojen aiheet vaihtelivat demokratiasta ja USA:n historiasta projektinhallintaan, monimuotoisuuteen ja  johtajuuteen.

Itse koin todella tärkeäksi puheet johtajuudesta, eri johtamistyyleistä ja johtajien ominaisuuksista. Teimme erilaisia testejä ja kokeiluja ymmärtääksemme omia luonteenpiirteitämme ja minkälaisia johtajia olemme. Osa näistä oli yllätyksellisiä. Opimme paljon uutta itsestämme. Itse sain esimerkiksi tietää olevani sisäänpäin suuntautuneempi kuin mitä olin kuvitellut, tosi muiden mielestä tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että olen suomalainen.

Saimme myös heti ohjelman alussa ohjeet suuriin projekteihin, joita kutsuimme Capstone-projekteiksi. Projektit toteutettiin pienissä ryhmissä ja niitä tehtiin koko ohjelman ajan. Lopuksi ne esitettiin suurelle yleisölle Washington D.C:ssä. Oman ryhmäni projektin nimeksi tuli #MakeSchoolHot, jonka tarkoituksena on vähentää koulupudokkaiden määrää luomalla mahdollisuuksia tarjoava koulun ulkopuolinen ohjelma. Projektien tekeminen oli yksi tärkeimpiä oppimisalustoja ohjelman aikana, sillä kävimme läpi kaikki SMART-tavoitteista projektin hallintaan ja toteuttamiseen vaadittaviin tekijöihin.

Vierailuja, vapaaehtoistyötä ja matkustamista

Emme viettäneet läheskään kaikkea aikaamme yliopistolla. Vierailimme esimerkiksi eri järjestöissä, museoissa ja amerikkalaisten kodeissa. Saimme tehdä vapaaehtoistyötä muun muassa pitämällä iltapäivän vähävaraisten lasten kerhossa, lajittelemalla ruokaa ruokapankki Harvest Hope Food Bankissa sekä tekemällä lakkeja EEG – potilaille epilepsiayhdistys SAFE:ssa. Vaikka liikuimme paljon eri paikoissa ja ohjelmaa oli paljon, ehdimme silti suunnitella omaa ohjelmaa vapaa-ajallemme.

Viimeisellä viikolla jätimme hyvästit Etelä-Carolinalle, ja lähdimme ajamaan Philadelphian kautta Washington DC:hen. Viikkoon mahtui matkalauluja bussissa, vaarallista pyöräilyä ympäri Philadelphiaa, nähtävyyksiä USA:n pääkaupungissa, muiden SUSI-ohjelmien jäsenten tapaamista sekä jännitystä Capstone-projektien esittämisestä. Ennen kaikkea viimeinen viikko kuitenkin täyttyi yhdessäolosta ja toiveista siitä, ettei tarvitsisi jättää uusia ystäviä ja palata takaisin Eurooppaan.

Koska vain uudestaan

Oli hienoa, miten paljon meidän opiskelijoiden erilaisia taustoja ja kokemuksia arvostettiin ja osattiin käyttää hyödyksi ohjelman aikana. En olisi uskonut kuinka paljon opimme toisiltamme vain viidessä viikossa. Näin jälkikäteen on mahtava huomata, kuinka paljon olen itse kehittynyt, ja kuinka hyvä maailmanlaajuinen verkosto minulla nyt on. En ikinä tule unohtamaan  kokemiani asioita, enkä etenkään niitä ihania ihmisiä, jotka tapasin. Loppuun vielä lause, joka tuo yhteen kaiken ohjelman aikana oppimamme:

Leadership is not the position you hold, it’s the difference you make.

Julia Lastunen
Kirjoittaja opiskelee sosiologiaa HUMAK-ammattikorkeakoulussa ja vietti kesällä 2016 viisi viikkoa Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe on Civic Engagement-stipendiaattina South Carolina Universityssä.